Oona on aina ollut aika välinpitämätön ja ikään kuin kuoreensa sulkeutunut. Se ei ole koskaan ollut niitä poneja, jotka tulevat portille vastaan tai seuraavat tarhasta tallipihan tapahtumia. Ja vaikka olen Oonaa hoitanut jo pari vuotta lähes päivittäin, se ei ole koskaan reagoinut minuun eritavalla kuin sellaiseen ihmiseen jonka se näkee ensimmäistä kertaa elämässään. Se on ollut aika sääli, sillä haaveissa minulla on aina ollut poni, joka tunnistaa omistajansa, kiintyy siihen ja on jotenkin - noh, kiintynyt. Jossakin vaiheessa viime syksynä Oona alkoi höristä ainakin minulle kun hain sitä tarhasta, mutta sitten sekin loppui.
Ihan viime aikoina on tapahtunut huomattava muutos. Yhtäkkiä Oona on kuin koomasta herännyt ja se ihan takertuu lähellä olevaan ihmiseen. Se kerjää rapsutuksia laitumella ja kun lopetat, se seuraa sinua ympäriinsä kunnes saa taas huomiota. Oona kävelee portille vastaan tai jos ei portille, niin ainakin vähän matkaa, mikä sekin on aika merkittävää. Lisäksi herääminen näkyy reippautena ajaessa. Viime aikoina mateleva mökötys-poni on ollut poissa ja sen tilalla on ollut menohaluinen ja reipas Oona! En vieläkään huomaa minkäänlaista eroa Oonan käytöksessä itseäni ja muita ihmisiä kohtaan, mutta kai se on vain hyväksyttävä ettei Oona ole sellainen tai sitten se tarvitsee paljon, paljon aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti