Miun oli tarkoitus lähteä ajamaan vähän pidempi lenkki Lavikalle, mutta kun jo pihatiellä oli niin liukasta että Oonan jalat lipsuivat joka toisella askeleella, päätinkin mennä pellolle. Oona oli tosi reipas ja jo ensimmäisellä ravipätkällä se sortui pahaan tapaansa ja rupesi pukittamaan! Kerrankin tajusin ajoissa antaa ponille raippaa ja jatkettiin sitten normaalisti peltorallia. Seuraavan kerran samassa kohdassa Oona lähti pukkilaukkaan eikä auttanut vaikka kuinka vedin ohjista ja käytin raippaa, vaan poni rynni pellolta liukkaalle tielle ja siinä olikin sitten kiire pysähtyä, kun tien toisella puolella odotteli vähemmän houkutteleva kivikasa. Kaviot lipusen Oona onnistui pysähtymään ajoissa, mutta ei enää suostunutkaan menemään takaisin pellolle. Se seisoa törrötti tiellä, pää linkussa kun yritin kääntää sitä pellolle ja hyppi ärsyyntyneenä. Mikä sitäkin vaivaa? Pikku-Oona ei ole koskaan ollut tuollainen! Tahtojen taiston jälkeen sain Oonan sinne minne halusinkin, mutta poni keksi vielä myöhemmin purra kiinni kuolaimeen ja lähteä menemään!
 |
| Kärryt kovan käsittelyn jälkeen... |
Myöhemmin Cebeä tuli katsomaan eräs ylläpitäjä-ehdokas. Kiinnostuneena seurasin kentän laidalta, kun Mia ratsasti ensin hevosella esitellen sitä hieman ja sitten ylläpitäjä-ehdokas nousi kyytiin. Tällä tytöllä ja Cebellä ei ihan kemiat kohdanneet... Cebe teki mitä kummallisempia loikka-kierre-itku-potku-raivareita ja onnistui lopulta tiputtamaan ratsastajan selästään! Sitten se laukkasi irrallaan ympäri liukasta kenttää, kunnes päätti poistua kentältä. Aidan läpi. Siinä oli sitten aidan palasia ja tolppia pitkin pihaa, kun Musta Salama kiiti menemään. Mia sai Ceben kiinni ja ratsasti sillä hetken; hevonen meni upeasti! Ratsastuksen jälkeen tallissa Cebe näytti jotenkin tyytyväiseltä :) Ehkä se haluaakin jäädä tänne ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti