Ihanat maastot!

Jee, juuri eilen blogin katselukertojen laskuriin rapasahti täydet 100 000! Kiitos kaikille! :)

Sunnuntaina käytiin porukalla maastossa ensimmäistä kertaa siten, että kaikki ratsastivat. Minä otin ratsukseni Kasin (joka siis tosiaan on vielä täällä, mutta en tiedä kuinka kauan tai miten se täältä lähtee). Merika meni tietysti Lobella (joka tuli meille Merikalle kuun alussa ylläpitoon, olen tainnut unohtaa kertoa :D) ja Jenni meni Ykällä. Laitoin Kasille ensimmäistä kertaa matkasatulan, sillä halusin kokeilla sitä. Matkasatulahan näyttää aika naurettavalta, mutta kun ensimmäsitä kertaa siihen istahdin, rakastuin niin syvästi etten välitä tippaakaan miltä se näyttää! Tuntui ihan kuin olisin istunut sohvalla! :)

Käytiin tekemässä noin 7,5km lenkki ja otettiin sen aikana kaksi vähän kovempaa laukkapätkää. Kasi oli oikein unelma ratsastaa; se ei kyttäillyt yhtään mitään, kompuroinut tai yrittänytkään lähteä käsistä. Jarrut olivat aivan loistavat jopa kiitolaukassa! Ja niillä kovemmilla laukkapätkillä mentiin oikeasti kovaa! Pikkuruiselta Kasiltakin löytyi aika hurjasti vauhtia! Inhottavasti pikkukivet ja hiekkapaakut lentelivät edellä menevien kavioista meitä päin, yhdessä vaiheessa minulla oli iso kasa hiekkaa suussa (taisin laukata suu auki :D)! Mutta kaikin puolin aivan ihana maasto, otetaan pian uusiksi!

Toinen ihana maasto oli eilen maanantaina, kun kävin pitkästä aikaa ajamassa Oonalla. Viikko sitten alkanut karanteeni masensi sen verran, etten halunnut käydä ajamassa, etten huomaisi miten kovaa Oona menee ja surisi sitten kuinka hyvin oltaisiin voitu raveissa pärjätä.. Mutta nyt kuitenkin valjastin Oonan ja päätin uudella innolla alkaa treenata siltä mahaa pois, jotta voitetaan seuraavat ravit! (Ja tämä päätöshän kestää korkeintaan viikon, ennen kuin kyllästyn tehotreeniin.. Ei se kuitenkaan laihdu...)

Oona oli lenkin alussa aika laiska, eikä ajolomaa olisi voinut ainakaan vireystasosta päätellä. Mutta kunhan käytiin vähän tutkimassa uutta metsätietä, alkoi Oonakin innostua ja vauhtia meinasi kivikkoisella polulla löytyä vähän liikaakin! Loppujen lopuksi lenkistä tuli noin 4,5km pitkä (SportsTrackerin mukaan, itse arvioin sen kyllä paljon pidemmäksi!), mutta ravattiin lenkistä kuitenkin ehkä vähän yli puolet, joten Oonakin oli jonkun verran hionnut lenkin jälkeen. Oonalla on vaan niin ihana ajaa silloin, kun siltä löytyy vauhtia ilman käskemistä! :)

Paras poni! <3 Oona ja Merika