Hyvästi Töhö, hyvästi Kasi.

Tämän pitkän (torstai - keskiviikko) postaustauon aikana on tapahtunut oikeasti aika paljon. Ensinnäkin kevät on vihdoin oikeasti alkanut; koivujen lehdet ovat auenneet ja aurinko lämmittää sään noin kahteen kymmeneen asteeseen! Kaikki on vihdoin ihanan vihreää ja kaunista, mutta sekään ei juuri nyt tunnu miltään, kun samaan aikaan tapahtuu niin ikäviä asioita..Viikonloppunahan oli se leiriavustajakoulutus, jossa käytiin Jennin kanssa, ja sen takia en päässyt näkemään Töhöä enää viikonloppuna ennen kuin se lähti. Nyt ruunan karsina on tyhjillään ja kaikki tuntuu vähän oudolta kun Töhö ei enää olekaan täällä... Minun tulee todella kova ikävä Töhistä, mutta toivoin todella, että se saisi hyvän kodin, jossa sitä voitaisiin viedä eteenpäin ja saada se kaikki piilevä hienous pojasta esille!

Toinen ikävä uutinen on se, että minun, Kasin, Jennin ja Ykän maanantainen ratsastuslenkki jäi yllättäen viimeiseksemme. Viime yönä Jutta nimittäin ilmoitti, että Kasi on kuollut.. Ihana pikkutamma, niin sisukas, kiltti ja luonteikas, laukkaa nyt onnellisesti vihreämmillä laitumilla. Tuntuu ihan kamalalta, että Kasin lähtö tapahtui niin yllättäin. Kyllähän minä tiesin, että se saattaisi lähteä ihan milloin vaan, mutta en arvannut sen kuitenkaan lähtevän ihan näin.. Vaikka yritinkin olla kiintymättä Kasiin liikaa, oli siihen vain vaikeaa olla ihastumatta ja siksi sen kuolema tuntuukin nyt niin pahalta. Ei ole mikään unelmien täyttymys menettää kaksi ihanaa hevosta viikon sisällä. Miten näin voi edes tapahtua?