Joulukalenteri: 22. luukku

Joulutarina

Olipa kerran pieni mökki, tiheän, lumisen metsän keskellä. Mökin pihassa oli pieni punavalkoinen talli, jonka katto oli peittynyt kimaltelevaan lumipeitteeseen. Tähdet kimmelsivät yötaivaalla kuin timantit mustassa sametissa ja täysi kuu valaisi hankea hopeisella valollaan. Kaikkialla oli hiljaista, metsän eläimet nukkuivat talviuntaan ja mökin ihmiset olivat siirtyneet yöpuulle. Vain tallista, suljettujen ovien takaa kuului kevyttä hörähtelyä ja liikehdintää puruilla. Tallissa asui neljä hevosta ja vanha tallikissa, ja ne kaikki nukkuivat rauhallisesti joulunauhoin ja kuusenoksin koristelluissa karsinoissaan.

Yhtäkkiä pieni pörröinen shetlanninponi havahtui unestaan ja räpytteli silmiään nähdäkseen pimeässä tallissa. Raps. Poni höristi valppaana korviaan kuullakseen ulkoa kantautuneen äänen uudelleen. Raps raps. Poni yritti tähytä karsinan oviverkon läpi ikkunaan, mutta ei nähnyt mitään.
- Psst, kissa! poni kuiskasi varoen herättämästä herkkäunista vanhaa ratsuponia naapurikarsinassa. Käytävältä alkoi kuulua kahahtelua, kun tallikissa nousi ylös heinäpediltään.
- Mitä? kissa kysyi ärtyneenä.
- Kuulitko äsken jotain ääntä? poni kysyi ja tähysi kissaa tallin pimeydessä. Pikkuhiljaa sen silmät alkoivat tottua pimeään ja poni pystyi jo erottamaan pedillään istuvan kissan ääriviivat.
- En kuullut, sillä nukuin, kissa vastasi, - sitäkö varten herätit minut?
- Ei, ole kiltti ja laske minut ulos. Lupaan olla ihan hiljaa ja tulla heti takaisin! poni anoi kissalta. Kissa oli ainut, joka ihmisten lisäksi pystyi avaamaan karsinoiden salvat ulkopuolelta. Ja poni todella halusi päästä tutkimaan kuulemaansa ääntä!
- Huoh, hyvä on sitten, kissa huokaisi ja tassutteli ponin karsinan ovelle. Sitten se nousi takatassuilleen ja tarttui etutassuillaan oven salpaan. Kissa nykäisi kerran voimakkaasti ja ovi napsahti auki.
- Kiitos! poni hihkaisi ja kopsutteli sitten käytävää pitkin tallin ovelle, nosti tottuneesti salpaa ylös ja tönäisi oven auki turvallaan. Se oli karannut tallista monta kertaa ennenkin! Oven auetessa talviyön kylmä ilma puuskahti sisälle talliin ja sai hengityksen huuruamaan. Poni räpytteli silmiään hetken ja astui sitten ovista ulos valkealle hangelle.

Raps, raps. Ziu ziu! Poni kuuli merkillisen äänen uudestaan ja yritti keksiä mistä päin ääni tuli.
- Nurkan takana, kissa sanoi ja sen yllättävä ääni sai ponin säpsähtämään. Yhdessä poni ja kissa hiipivät hiljaa tallin nurkalle. He kurkistivat nurkan taakse ja näkivät tumman hahmon katoavan juuri tallin taakse.
- Otetaan tunkeilija kiinni! kissa sähähti ja loikkasi hahmon perään. Ponikin lähti jahtaamaan hahmoa, mutta kun he ehtivät tallin taakse, oli hahmo jo kadonnut. Kissa ravisteli turkkiaan.
- Mihin se meni? tallikissa ihmetteli. Sen silmät haravoivat hankea, mutta se ei nähnyt ketään. Poni yritti haistella maata, mutta se tuoksui vain puhtaalta lumelta ja kirpeältä pakkasyöltä.
- On se kumma, ettei osata arvostaa toisten yöunia! Pitää tulla toisten pihoille hiippailemaan!
Poni oli samaa mieltä kissan kanssa, mutta ehdotti sitten että he lähtisivät takaisin sisälle.
- Täällä alkaa olla aika kylmä..

Poni ja kissa hiipivät hiljaa sisälle talliin. Poni oli juuri palaamassa karsinaansa, kun se huomasi jotakin erikoista. Karsinan ovessa roikkui pieni paketti. Se oli paketoitu siististi punaiseen paperiin ja sen ympärillä oli kultaista nauhaa. Poni vilkaisi ympärilleen ja huomasi samanlaiset paketit kaikkien karsinoiden ovissa. Ne eivät vielä hetki sitten olleet siinä, joten kuka ikinä ne toikaan, ei voinut olla vielä kaukana! Poni kiirehti tallin ovelle ja tähysi taas yöhön. Se ei nähnyt eikä kuullut ketään, ja oli jo palaamassa takaisin sisälle, kun se huomasi jotakin. Mitä olivatkaan nuo pienen pienet jalanjäljet koskemattomalla hangella, jotka johtivat metsästä talliin ja takaisin metsään? Se on varmasti joulun taikaa, poni oivalsi ja hymyili. "Hyvää Joulua, tonttu-ukko! Ja kiitos lahjoista!"