Ratsastelua ja lisää tavaraa

Vaikka tämä seuraava juttu ei ihan blogin aiheisiin kuulukaan, niin on ihan pakko tulla kertomaan miten ihanaa oli eilen päästä pitkästä aikaa ratsastamaan! Tässä eräällä läheisellä tallilla (matkaa n. 4,5km meiltä), on yksi ratsuponi, joka tarvitsee liikuttajaa talveksi omistajien asuessa niin kaukana. No, tämän ponin omistajan äiti on meidän äitin kaveri, joten päästiin kokeilemaan Siru-ponia. Siru oli kuulemma aika hankala, oli heittänyt omistajaansa paljon selästä jonkin aikaa sitten, mutta rauhoittunut nyt vähäsen. Epäilin aika vahvasti, etten pärjää Sirulle, koska en ollut kohta kahteen vuoteen ratsastanut kunnolla. Merika, miun pikkusisko, tuli myös Sirua kokeilemaan, koska tarkoitus olisi mahdollisesti alkaa yhdessä ponia liikuttamaan.

(kuva sukupostista)

Mentiin tallille ja ensivaikutelma Sirusta oli tavallaan aika epäedustava, sillä poni teutaroi naruissa omistajan sitä varustaessa. Siru ei seissyt hetkeäkään paikallaan ja oli kuulemma ollut sellainen viimeiset kaksi viikkoa. Suitsia laittaessa poni lähti kävelemään karkuun ympäri pihaa omistajan pitäessä kaulalla olevista ohjista kiinni. No, en antanut ensivaikutelman lannistaa, vaan kiipesin Sirun selkään, kunhan sen omistaja oli sen verrytellyt. Ratsastimme jonkinlaisella tarhapellolla (laitumella?), koska tallilla ei ole kenttää. Mutta ai ihanuus, kun Siru oli mahtava ratsastaa! Se ei ollu lainkaan sellanen räjähtävä raketti, millaista odotin, vaan ihanan lepsu. Ravissa piti jopa pyytää enemmän eteen kuin jarrutella ja sellaisista poneista mie tykkään ;) Sirun laukkaan mie rakastuin <3 Se oli ihanan hidasta ja pyörivää ja täysin hallinnassa, sellaiseen en ole esim. Halilla aikoinani ratsastaessa tottunut. Hali ryösti tai veti muuten vaan kovaa laukkaa, mutta kivaa se oli silti :)

(kuva sukupostista)

Siru on kuitenkin aika säikky, sillä se säpsähti jopa todella kaukaa kuuluvaa laukausta ja sen omistajan vanhemmat kertoivat kaikenlaista, mitä poni on säikähdellyt.
   Miun jälkeen Merika ratsasti Sirulla kaikissa askellajeissa ja tykkäsi myös. Sitten ponin omistaja ratsasti vielä, kunnes mie menin loppukäynnit :) Sovittiin sitten seuraava kerta ensi viikonlopulle, jolloin Sirun omistaja on vielä mukana, mutta jossain vaiheessa aletaan käydä Merikan kanssa kahdestaan.

Sitten takaisin blogin varsinaiseen aiheeseen, eli Oonaan! ENÄÄ 5 PÄIVÄÄ OONAN MUUTTOON! Jee! :)

Tänään postissa tuli Oonalle tilaamani loimi (lila-fleece!) ja karvariimu. Riimu on ihan varmasti liian iso, sillä se on pony-kokoinen ja näytti ihan jätti-isolta!

Sitten on se loimi, joka on myöskin pony-kokoinen (aika epämääräinen koko, eikö?).

Minulle ilmoitettiin, kun erikseen kysyin, että loimen koko on 140cm niskasta häntään. Mutta tämän minulle tulleen loimen pituus _säästä_ häntään on 130cm, olettavatko valmistajat että hevosen kaula on 10cm pitkä?? Jaa-a, laitoin sähköpostilla sinne viestiä...

Kertokaapas nyt, hyvät lukijat ja kaikki muutkin, haluatteko että alan kirjoittaa Oonan kuulumisien ohella myös Sirusta? Vai pidänkö blogin ihan vaan Oonan omana?