Ratsastustunnilla!

Huomaattehan, kuinka ahkera olen nyt postaamaan? :) Kahdessa päivässä jo neljä postausta! Blogger kyllä vähän sääti tämän julkaisemisessa..

Tänä viikonloppuna on tullut taas huomattua, kuinka ilkeästi se kostautuu kun on ratsastanut liian kauan itsenäisesti! Tai huonoilla tunneilla, melkein sama asia. Jutta on nyt pitänyt minulle ja Töhölle kaksi todella tehokasta ratsastustuntia, ensimmäisen eilen ja toisen tänään. Ja olen muuten oppinut jo nyt todella paljon! Itsenäisesti ratsastaessani olen mennyt pääasiassa sisäavuilla, sillä siihen olen tottunut (joko joku on joskus opettanut niin, tai sitten olen itse ajautunut siihen), mutta nyt olikin aika suuri muutos, kun pitikin luopua lähes kokonaan sisäohjasta ja -pohkeesta, ja ratsastaa pääasiassa ulkoavuilla!

Eilen meillä meni Töhön kanssa ihan hyvin, eli ainakin paremmin kuin pitkään aikaan, nyt pystyttiin jopa ravaamaan (ilman rynnimistä tai lapa edellä puskemista) ja laukkakin onnistui jotenkuten! Harjoiteltiin ympyröitä ja voltteja, sekä kulmien kunnollista ratsastamista. Aika järkyttävän paljon pitäisi yhtäkkiä muistaa ihan vaan silloin, kun haluaa ratsastaa kulman! Aikaisemmin käänsin vaan ohjasta.. :D Hieman ongemia tuotti Töhön suhtautuminen lätäköitä ja märkää sohjoa kohtaan, sillä eihän pikkuprinsessa siis prinssi, voi astua lätäkköön, vaikka se voltti olisikin mennyt juuri siitä!

Tehtävänä oli liioitella sisäohjan liike ympyröillä, siksi käteni on noin :D

Pohkeenväistö.. Harjoitellaan vasta, joten älkää tuomitko!

Tänään jatkettiin aika lailla samoilla linjoilla, harjoiteltiin edelleen ulkoapujen käyttöä. Tällä kertaa kaikki eiliset asiat sujuivat paljon helpommin, ulko-ohjan tuki pysyi lähes koko ajan ja puolipidätteetkin menivät paremmin perille. Tehtiin molemmilla tunneilla myös pohkeenväistöjä, jotka myös menivät paremmin tänään :) Mutta ettei tästä tekstistä saa ihan liian positiivista kuvaa minun ratsastuksestani, niin ainakin laukannostoissa olisi todella paljon parantamisen varaa (ei meinannut välillä nousta ollenkaan!) ja minun pitää myös ehdottomasti muistaa käyttää ulkopohjetta! Se vaan aina jää jonnekin :D

Oonan mysteeri sairaus

Oona oli onneksi syönyt lähes kaikki heinät karsinasta yöllä, mutta ei kuitenkaan syönyt tänäänkään ollenkaan ulkona. Jutta oli seuraillut sitä aamun tarhassa ja minä seurailin vähän väliä kun oltiin tallilla, mutta ei se vaan syönyt.. Tauskille on tulossa tällä alkavalla viikolla eläinlääkäri, joten hän voi varmaan samalla sitten vilkaista Oonaa. Eilen mainitsemieni oireiden (pään vääntely, syömättömyys) lisäksi unohtui mainita myös pieni määrä vaahtoa Oonan suun pielessä, jota oli siis sekä eilen että tänään. No joo, joku varmaan ihmettelee, että miksi kauhistelen jotain pientä määrää vaahtoa hevosen suussa, mutta en muista koskaan, edes ratsastuksen tai ajamisen jälkeen nähneeni Oonalla vaahtoa. Tai sitten en ole vain ajatellut asiaa ja nyt vaan näen kaikki asiat oireina :D

Mutta ei siis edelleenkään tiedetä mikä Oonalla on, ihan normaalisti se oli kun kokeilin kuolaimia suuhun. Kävin myös lyhyellä lenkillä ja Oona oli ihan tavallinen, vaikkakin kiukutteli kun laitoin pitkästä aikaa hetkeksi sekin kiinni. Muuten Oona oli kaikin puolin tavallinen, mysteeri sairaus!

Kuvakulma antaa kunnia tuolle mahalle :D

Huoli pienestä ponista

Tänään Oonalla oli vaihteeksi vähän kevyempi päivä. Aluksi otettiin siitä maaliskuun (unohtuneet) rakennekuvat, jonka jälkeen opetin hetken taas espanjalaista käyntiä, ja sen jälkeen Jenni ratsasti ponilla pelkällä riimulla!

Oona oli ratsastaessa tosi kiltisti, se ei edes heittänyt Jenniä (tahallaan) selästä. Kuitenkin Jenni tippui sen kaksi kertaa, ei onneksi kuitenkaan sula-sohjo-muta lätäkköön :D

Myöhemmin menin vielä kuvailemaan Oonaa tarhalle. Ihmettelin, kun poni alkoi yhtäkkiä väännellä päätään eri suuntiin ja aukoa suutaan. Se oli aika huvittavaa, joten otin siitä joitakin kuvia! Sitten aloin huolestua. Oona jatkoi pään vääntelyä, ja kun se otti hieman heinää kasasta, se ei ollenkaan pureskellut, vaan näytti kuin se olisi yrittänyt vain nieleskellä niitä. Sama jatkui, joten otin Oonan talliin tutkittavaksi. Se vaikutti muuten kaikin puolin aivan normaalilta, mutta tuo syöminen ja pään epätavallinen vääntely... Vein Oonan takaisin tarhaan, jossa se heti ensiksi valtasi heinäkasan Vimpulalta. Olin jo huokaisemassa helpotuksesta, kunnes huomasin että Oona vain työnsi pään heinäkasaan, nosti pois ottamatta ollenkaan heinää, väänteli päätä ja aukoi suuta. Ja se toisti tämän monta kertaa.

Kävin sitten pyytämässä Jutan (tallinomistajan) katsomaan Oonaa. Hampaista tai muualtakaan ei löytynyt mitään, joten ei sitten voitu muuta kuin jäädä seurailemaan tilannetta. Jutta lupasi pitää Oonaa silmällä, kun me jouduimme lähtemään kotiin. Illalla tulikin vielä viesti, että Oona söi huonosti jopa iltakaurojaan.. Aamulla näkee sitten, onko Oona saanut iltaheinät syötyä, toivotaan parasta ja pidetään peukut pystyssä, että tämä ei olisi mitään vakavaa!

Pikkukulta ♥

Tahtoo varsan!

On ne vaan niin söpöjä! Mutta en ole siis tosissani varsottamassa Oonaa, kunhan haaveilen! :)

Ps. Ovatko kuvat liian suuria?