Pullean ponin metkuja

Raahauduin tänään tallille puuduttavan koulupäivän jälkeen ennen kuin ehdin nukahtaa kotiin telkkarin ääreen. Olin jo eilen pitänyt Oonalle vaparin, joten tänään oli pakko käydä ajamassa. Voi miten odotankaan seuraavaa jaksoa kun miulla on 35 viikkotunnin sijaan 20!

Oona keksi heti aluksi katoksessa, että harjaämpärissä on nameja. Oona sitten fiksuna ponina kaatoi koko ämpärin, niin että äitin ostaman mansikkanamipussin herkut vaan ropisivat maahan. Valitettavasti ne tippuivat kauralaarin ja seinän väliin, joten ainut tapa jolla ne sai sieltä pois, oli onkia niitä katoksen ulkopuolelta seinän ali. Oona oli innokkaasti touhussa mukana, jos vaikka turvallaan tavoittaisi tippuneita nameja. Harmi vaan, että aukko oli liian pieni ahneelle turvalle!

Kun namit oli vihdoin ongittu maasta takaisin pussiin, päästiin lähtemään lenkille. Oona oli energinen ja käveli jo alkumatkasta tosi reippaasti. Vielä enemmän se reipastui kun käännyttiin puolen kilometrin jälkeen jo takaisin kotia kohti. Mutta vauhti tyssäsi kuin seinään kun poni tajusi, ettei mennäkään kotiin vaan sen ohi. Ajeltiin siinä tallin lähistöllä edestakasin ja Oonaa ärsytti kamalasti, ettei koskaan käännytty kotiin (vaikka lenkistä tulikin vain 4,7km pitkä).

Yhdessä vaiheessa Oona stoppasi niin yllättäen, että meinasi itsekin lentää mahalleen maahan. Ja pahaa aavistamaton kuski meinasi siinä samalla lentää etuvanerin yli ponin päälle, mutta ehdin onneksi viimehetkellä napata vanerista kiinni ja pysyin juuri ja juuri kärryissä. Oonasta on tullut vähän tollanen, kun se on nyt niin raviponi henkeen ja vereen. Raviponeista tulee aika usein röyhkeitä, ihan näin omasta kokemuksesta :D