keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 4. luukku


Kevyt kulkusen helähdys rikkoi yön syvän hiljaisuuden. Henkäisin innoissani ja riensin narisevan lumen poikki ladon kulmalle. Sytytin pihavalon, jotta kulkue näkisi laskeutua turvallisesti. Tähysin sametin mustalle taivaalle, mutta en nähnyt heitä. Pian kulkusten kilinä alkoi vähitellen voimistua ja samassa he tulivat näkyviin mustalta yötaivaalta. Reki laskeutui pehmeästi lumiselle pihalle ja lumi narskui innokkaiden kavioiden alla.

- Miten meni?
- Uusi ennätys! hihkaisin ja riensin taputtamaan reippaita poneja. Manteli oli johtoponina joulureessä ja sen takana olivat Taateli ja Rusina. Ne kaikki olivat hieman hikisiä, minkä takia niiden paksu karva oli alkanut kihartua. Ne näyttivät suurine mahoineen enemmän mammuteilta kuin shetlanninponeilta.
- Manteli on hyvässä vireessä, hymyili Elias, joka nousi juuri reestä ja tuli taputtamaan poneja. - Jos se jaksaa tuota vauhtia jouluaattonakin, Pukilla ei tule olemaan ongelmaa ajan kanssa!
Olimme molemmat todella ylpeitä rekiponeista ja ne todella näyttivät nauttivan taputuksista ja kehuista. Irrotimme ne nopeasti valjaista ja talutimme yksi kerrallaan latoon, jossa laskimme ne irti ja ponit riensivät kukin omaan karsinaansa syömään iltakaurojaan.
- Laita kaikille pieni ripaus Pölyä, jotta ne jaksavat huomenna yhtä hyvin, Elias pyysi. Nyökkäsin ja noudin pienen kangaspussin, josta kaadoin pienen määrän hopean väristä jauhoa kunkin ponin kuppiin. Tämä aine oli kuuluisaa Pölyä, jota Korvatunturilla oli käytetty jo vuosisatoja joulureen lennättämiseksi. Ilman Pölyä reki tai ponit olisivat vain tavallisia rekiä tai poneja, mutta tämän salaisen koostumuksen ansiosta ne saatiin lentoon.
Kun olimme Eliaksen kanssa saaneet reen vedettyä latoon ja valjaat vietyä paikoilleen, pörrötin vielä kerran Taatelin otsatukkaa ennen kuin napsautimme valot pois ja jätimme ponit lepäämään yöksi karsinoihinsa.

Odottaessani unta pehmeässä pedissäni aloin muistella tarinaa, jonka Pukki oli kertonut viimejoulun kierroksestaan. Eräs pikkutyttö oli herännyt keskellä yötä ja huomannut Pukin reen takapihallaan. Hän oli rynnännyt ulos pakkaseen, mutta pysähtynyt kuin seinään kun näki reen ja ponit.
"Miksi teidän porot on noin lihavia?" oli tyttö kysynyt Pukilta.
Minua nauratti ajatellessani tilannetta, mutta yksi asia minua kuitenkin ihmetytti: miksi kaikki olettivat meidän käyttävän poroja valjakossamme? Tietysti vanhat tarinat kertoivat legendaarisesta Petteri Punakuonosta, mutta sittemmin Korvatunturilla päätettiin vaihtaa heiveröiset ja itsepäiset porot voimakastahtoisiin ja sitkeisiin shetlanninponeihin. Vai voitteko muka väittää tavanneenne joskus voimakkaampaa olentoa kuin heinäkasalle rynnivä shetlanninponi? Kaiken lisäksi kolme ponia on helpompi hoitaa kuin ne kaikki yhdeksän poroa, jotka saman lastin vetämiseen vaadittiin. Ainakin näin tallitontun näkökulmasta vaihto poroista poneihin oli parempi kuin hyvä!

Heräsin aamulla herätyskelloni pirinään, kun oli aika mennä talliin aamukierrokselle. Puin pikaisesti ulkokerraston ja tonttulakin päälleni ja hiivin hiljaa huoneesta ulos, jotta muut tontut eivät heräisi vielä.
Ladon ovi narahti avautuessaan ja sitä seurasi kaksi ystävällistä hörähdystä. Hetkinen, kaksi? Napsautin valot päälle latoon ja näin heti Rusinan ja Taatelin omissa karsinoissaan, mutta missä oli Manteli? Juoksin ponin karsinalle, mutta se oli tyhjä. Minut valtasi epätoivo ja paniikki, kun yritin katsellani etsiä ponia tallista. Ladon ovi oli ollut kiinni, karsinan ovi oli myös kiinni ja kaikkein kummallisinta oli, että Mantelin heinistä oli puolet vielä syömättä. Mitä oikein oli tapahtunut?

-Elias, herää! kuiskutin sikeästi nukkuvan tontun korvaan.
-Mmm.. Elias murahti ja käänsi kylkeä.
- Herää! Nyt on hätä! kuiskin niin kovaa kuin uskalsin herättämättä muita.
Elias raotti silmiään ja näytti ärtyneeltä.
- Asian on paras olla tärkeä, kun herätät minut näin aikaisin!
- Se on tärkeä... Manteli on kadonnut!
Eliaksen silmät revähtivät auki ja hän pomppasi pystyyn niin nopeasti, että olin kaatua väistäessäni häntä. Elias näytti hetken hyvin järkyttyneeltä ja sanoi sitten:
- Meidän on löydettävä Manteli ennen aattoa! Meillä on tasan kaksi päivää aikaa tai joulukierros jää tänä jouluna tekemättä!


Jatkuu pian..!
 
Tämän päivän sanajahtiin etsi tarinasta toisen kappaleen toisen rivin kuudes kirjain, sekä neljännen kappaleen toinen kirjain!

15 kommenttia:

  1. Siis mitkä kirjaimet?

    VastaaPoista
  2. Kiva tarina, odotan innolla jatkoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän vaikea tietää kirjaimia ku et kerro??!! :\

      Poista
    2. Tuolla on vihje, eti sen mukaan!!
      Minä löysin kyllä.....

      Poista
  3. saanko kysyy et onko oonan ja napin lisäksi viel yhen hevosen nimi bambi? :) jos on niin taidan tietää teidät! ps. riippuu missä asutte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole bambia, mutta Bella löytyy :)

      Poista
    2. asutteko missäpäin? ku taidan tietää ehkäpä :D tuun sitten nimellä jos oon ihan varma :)

      Poista
    3. Savitaipaleella, Lappeenrannan kupeessa :)

      Poista
  4. Ne kirjaimet on N ja E!

    VastaaPoista