Tavallista mielenkiintoisempi ajomaasto

Eilen toteutin ideani Oonan ensimmäisestä ajolenkistä kolmen viikon loman jälkeen! Mukaan lähtivät myös Merika ja Nappi, ja sekös lisäsi entisestään energisen Oonan energiatasoja. Koko viiden kilometrin lenkin ajan Oona oli ihanan reipas ajaa, sellainen niinkuin raviponin pitäisi olla: eteenpäinpyrkivä, reipas, energinen ja ravaa kovaa. Tarkoitus oli kyllä tehdä vain hölkkälenkki, mutta siitä tuli kaikkea muuta!

Kerrankin Oonaa sai oikeasti pidätellä ravissa ja sain pitää kunnon ohjastuntumaa, ilman että se hidasti Oonan vauhtia, mikä minun mielestäni on hyvä asia. Oonan pitäisi oppia tukeutumaan aina kuolaimeen samalla tavalla! Todellinen yllätys oli kuitenkin se, mitä tapahtui kun pyysin Oonan ottamaan lyhyen pätkän laukkaa Napin perään. Poni nosti laukan silmänräpäyksessä ja lähti sellaista kiitoa että pois alta kivet ja männynkävyt! Hiekka ropisi ponin kavioista silmilleni, joten yritin siinä silmät sirrillään hidastaa Oonaa ennen lyhyttä, loivaa alamäkeä. Alamäki tuli ja meni (sentään Oona meni sen alas vähän hitaampaa laukkaa :D) ja lopulta sain sen suoralla hidastamaan hitaan laukan kautta raviin ja siitä käyntiin. Vähän oli ponilla energiaa!

Seuraavan kerran, kun Merika otti Napilla laukkaa, päätin pitää Oonan ravissa ettei se opi koko ajan laukkaamaan edellämenijää kiinni (vähän huono raveissa..:D). Oona lähti Napin perään ihan hirmuista ravia, joka oli jotakin ihan uskomattomaan kovaa ja niin eri tuntuista kuin Oonan tavallinen kova ravi. Ihan tunsi, kuinka se veti kärryjä kovempaa ja kovempaa! Kunnes se sitten nosti laukan ja lähti taas vähän käsistä :D

Kolmannella laukkakerralla pyysin Oonan sitten tarkoituksella kiitolaukkaan, jotta se saisi purkaa energioitaan kunnolla. Kuvasin sillä samalla pätkällä videota Merikan kännykällä, toivottavasti saatte edes vähän käsitykstä siitä vauhdista!

Loppumatkasta vielä Nappi keksi hauskan jutun. Se hyppäsi kesken laukan tieltä puoli metriä alempana olevalle pellolle päätyen sinne lähestulkoon kyljelleen. Poni pysyi kuitenkin pystyssä ja Merikakin juuri ja juuri selässä, vaikka läheltä pitikin! Vastapäisen talon ikkuinoihin kerääntyi vähän porukkaa katsomaan, ja lähdettiinkin sitten aika pikaiseen pois sieltä! Että sellaista mahtui siihen meidän viiden kilometrin lenkkiin, ei ihan mikään normi päivä! :D