Ensimmäisiä lumiralleja!

Enpäs ole taas aikoihin jaksanut kirjoitella... Nyt marraskuussa onkin tehty uusi surkeus-ennätys postauksien suhteen: tämä on huimasti kuudes postaus koko kuussa!

 

Tässä on nyt kuitenkin yhteen postaukseen lätkittynä kuvia ajomaastoista eiliseltä ja edelliseltä sunnuntailta. Tai onhan tuossa muitakin kuin vain maastokuvia, mutta kuitenkin :D

 

Heijastinjengi

Merika ja Nappi

Ai mikä marraskuu?

Eilen satoi lunta! Sitä tuli about sentti, mutta tuli kuitenkin lunta! Sen kunniaksi laskettiin sitten Oona, Nappi ja Lobe laitumelle juoksentelemaan. Oona oli aika villinä aluksi ja juoksenteli yksinään sillä aikaa kun laskettiin Nappia ja Lobea pihatosta. Nappi veti laitsalle päästyään hienoja pukkeja ja rypäisikin kerran kyljelleen, mutta eipä tuo vauhtia hidastanut! :D

Juoksutuksien jälkeen lähdettiin vielä käymään maastossa Oonalla ja Napilla. Mentiin noin 5 km lenkki ja Oona oli taas mukavan reipas! Laukkapätkällä Oona jopa voitti Napin, paineli vaan menemään sellaista kyytiä, ettei Nappi tahtonut pysyä vauhdissa :D

Lunta!

 



Meinasi tämän postauksen kirjoittaminen taas jäädä, kun näin meidän pihapuussa söpön oravan! Se oli niin söpö, että heti piti kaivaa kamera esille ja yrittää epätoivoisesti ottaa kuvia ikkunan läpi! Ja jotkut väittää, että orava on vaan pörröhäntäinen rotta, pah! Orava taitaa olla nyt minun lempieläimeni. Eilen se oli iso panda, kun näin maailman suloisimman dokumentin pandoista ja sitä ennen se oli pesukarhu, kun näin siitä maailman suloisimman dian. Että silleen, ei ollut kovin tärkeä tieto :D
 

"Ylävitonen!"

 

Marraskuun rakennekuvat

24.11.2013

30.10.2013

 

Uskoisiko tuota? Ihan selvästi näyttää, että Oona olisi laihtunut mahan seuduilta! Uskaltaisiko sitä toivoa, että laihdutuskuurista olisi sittenkin jotakin hyötyä? Olisihan se ihanaa, kun Oonasta saisi oikein sporttisen (ja samalla tosi vauhdikkaan, kiitos!) ja se voisi pärjätä näyttelyissä tai raveissa ilman että maha olisi ongelma! Toisaalta, ettei nyt liikaa innostuta huimasta painon pudotuksesta, Oonaa on vasta noin puoli tuntia ennen tänäisen rakennekuvan ottamista juoksutettu, ehkä sillä on osansa asiaan? Yleensä nappaan Oonan suoraan tarhasta harjauksen kautta kuviin, sillä rankka liikutus ainakin saa Oonan näyttämään laihemmalta. Ehkä sen näkee sitten kuukauden päästä, että onko tämä nyt oikeasti suunta parempaan vai aikooko tuo vielä paisua vähän lisää.. :D

 

Iih, lunta! Poni niin nättinä :D

Tavallista mielenkiintoisempi ajomaasto

Eilen toteutin ideani Oonan ensimmäisestä ajolenkistä kolmen viikon loman jälkeen! Mukaan lähtivät myös Merika ja Nappi, ja sekös lisäsi entisestään energisen Oonan energiatasoja. Koko viiden kilometrin lenkin ajan Oona oli ihanan reipas ajaa, sellainen niinkuin raviponin pitäisi olla: eteenpäinpyrkivä, reipas, energinen ja ravaa kovaa. Tarkoitus oli kyllä tehdä vain hölkkälenkki, mutta siitä tuli kaikkea muuta!

Kerrankin Oonaa sai oikeasti pidätellä ravissa ja sain pitää kunnon ohjastuntumaa, ilman että se hidasti Oonan vauhtia, mikä minun mielestäni on hyvä asia. Oonan pitäisi oppia tukeutumaan aina kuolaimeen samalla tavalla! Todellinen yllätys oli kuitenkin se, mitä tapahtui kun pyysin Oonan ottamaan lyhyen pätkän laukkaa Napin perään. Poni nosti laukan silmänräpäyksessä ja lähti sellaista kiitoa että pois alta kivet ja männynkävyt! Hiekka ropisi ponin kavioista silmilleni, joten yritin siinä silmät sirrillään hidastaa Oonaa ennen lyhyttä, loivaa alamäkeä. Alamäki tuli ja meni (sentään Oona meni sen alas vähän hitaampaa laukkaa :D) ja lopulta sain sen suoralla hidastamaan hitaan laukan kautta raviin ja siitä käyntiin. Vähän oli ponilla energiaa!

Seuraavan kerran, kun Merika otti Napilla laukkaa, päätin pitää Oonan ravissa ettei se opi koko ajan laukkaamaan edellämenijää kiinni (vähän huono raveissa..:D). Oona lähti Napin perään ihan hirmuista ravia, joka oli jotakin ihan uskomattomaan kovaa ja niin eri tuntuista kuin Oonan tavallinen kova ravi. Ihan tunsi, kuinka se veti kärryjä kovempaa ja kovempaa! Kunnes se sitten nosti laukan ja lähti taas vähän käsistä :D

Kolmannella laukkakerralla pyysin Oonan sitten tarkoituksella kiitolaukkaan, jotta se saisi purkaa energioitaan kunnolla. Kuvasin sillä samalla pätkällä videota Merikan kännykällä, toivottavasti saatte edes vähän käsitykstä siitä vauhdista!

Loppumatkasta vielä Nappi keksi hauskan jutun. Se hyppäsi kesken laukan tieltä puoli metriä alempana olevalle pellolle päätyen sinne lähestulkoon kyljelleen. Poni pysyi kuitenkin pystyssä ja Merikakin juuri ja juuri selässä, vaikka läheltä pitikin! Vastapäisen talon ikkuinoihin kerääntyi vähän porukkaa katsomaan, ja lähdettiinkin sitten aika pikaiseen pois sieltä! Että sellaista mahtui siihen meidän viiden kilometrin lenkkiin, ei ihan mikään normi päivä! :D

Vuosi sitten oli lunta

Haha, voisin vaikka tottua tähän! Kello on vähän yli kaksitoista maanantaina ja minä olen ollut kotona jo toista tuntia, kun koulu loppui varttia vaille 11! Eipä sillä, huomenna loppuu jo puoli kymmeneltä :D Huono puoli tässä on se, että joudun katsomaan tuota poikkeuksellisen kaunista ja aurinkoista (ja lumetonta!) syysilmaa täältä ikkunan läpi kotoa (sillä enhän toki voi mennä siitä ulos nauttimaan!), koska joudun odottamaan Merikaa joka pääsee koulusta vasta iltapäivällä kuten normaalit ihmiset, ennen kuin voimme lähteä tallille!

Viime päivinä en ole jaksanut tulla postailemaan, vaikka vähän on kuvia napsittukin (sumusta ja sateesta huolimatta), mutta julkaisen niitä nyt sitten tässä postauksessa. Minun oli tarkoitus tulla myös esittelemään tänne Oonan uutta loimea, kun sen joskus viikko sitten ostin. Minun oli pakko ostaa se, kun kerran halvalla sain! Se on käytettynä ostettu sateenpitävä toppaloimi (200g, joten ei kovin paksu), ja maksoi postikuluineen vain 21€! Jospa sille tulisi joskus käyttöä?

Loimi on hieman likainen ja lautasen päällä näkyy pieni vekki, jonka liiman kanssa korjasin :D

Tämä on vähän nafti Oonalle (95cm), mutta menee kuitenkin. Jotkut 95-kokoiset on tuolle sopivia, jotkut taas pieniä.. No, ei se haittaa :D

Samalla tuon loimen kanssa piti esitellä Oonan uusi heinähäkki! Poni kun on laihdutuskuurilla (jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi :D), niin sillä on tapana ahmia kaikki heinät hirmuista kyytiä ja höristä sitten sydäntäsärkevästi kaikille tallipihassa liikkuville ruuan toivossa. Jospa tuo häkki verkkoineen hieman hidastaisi tuota ahmimis-prosessia!

 

Hyvin samoihin aikoihin kun Oona sai tuon heinähäkin, päätti se siirtyä itsenäisesti laitumen puolelle tarhaamaan. Se sai sitten minun puolestani jäädä sinne, kerran niin kovasti halusi päästä viimeisiä ruohonkorsia mutamaasta nyppimään. Ja saihan se samalla seuraa, kun Nappi ja Tauski olivat jo ennestään laitumella!

 

Onks sulla herkkuja?

Mun herkut, älä ees yritä!

Pulla lentää!



Eilen sekä Noora että Petra (pikkusiskoja) kävivät ratsastamassa Oonalla. Alkuun talutin Petraa ilman satulaa ja hämmästelin miten hyvin tänään neljä vuotta täyttänyt Petra kesti selässä ilman että kukaan piti kiinni. Vähän sitten neuvoin Petralle ponin ohjaamista (kääntyminen, pysähtyminen ja liikkeellelähtö) ja nekin meni yllättävän hyvin! Petra oli niin innoissaan, ettei olisi millään suostunut lopettamaan ratsastamista :D

Seuraavana oli kuitenkin Nooran vuoro ja tällä kertaa Oona yllätti sillä, miten kiltti se oli vaikka Noora menikin ilman satulaa! Poni yritti vain kerran (surkeasti) heittää Nooran alas, mutta muuten toimi kuin enkeli! Hyvä Oona! :)

Hieno länkkäriponi ja yllättävän hyvin kestäneet omatekoiset länkkärisuitset *kopkop*!

Loppuun vähän tandemilla ratsastusta!

Ihan kohta on kulunut kolme viikkoa viimeisimmästä ajokerrasta, joten ajattelin että josko tänään olisi aika palata pikkuhiljaa ajohommien pariin! Oona on ollut kaikessa liikutuksessa viimeaikoina tosi reipas, joten ehkä ajolenkkikin sujuisi jo vähän reippaammassa tahdissa? :)

Leikkien menemään!

Oonan vaihtoehtoinen liikutus on sujunut varsin mallikkaasti! Ei olla käyty ajamassa ollenkaan kahteen viikkoon, vaan sen sijaan ollaan tehty talutuslenkkejä maastossa, juoksutettu kentällä, ratsastettu ja vähän ohjasajettukin. Kohta alkaa loppua ideat tällaiseen liikutukseen, mutta onneksi maanantaina alkaa uusi kevyempi jakso, joten sitten voi taas alkaa pikkuhiljaa ajaa Oonalla kun pääsee valoisaan aikaan tallille! Nyt kuitenkin vähän videota sunnuntaisesta seuraa johtajaa -leikkihetkestä! Oona oli suht reipas, mutta ei kuitenkaan räjähtävän villi kuten välillä (se on sellainen vain sillon kun kukaan ei ole näkemässä :D)!

Lokakuun rakennekuvat ja esteitä

Postauksen kuvien laatu on sitten vähän mitä sattuu, kun en kehtaa näin suurta määrää kuvia ladata tinypicin kautta...

Taas vaihteeksi julkaisen rakennekuvan liian myöhässä! Tarkoitushan olisi loogisesti julkaista lokakuun kuva lokakuussa, mutta eipä näytä onnistuvan :D Tällä kertaa kuva on kuitenkin otettu lokakuun puolella, joten pisteet siitä!

30.10.2013

30.9.2013

Uudemmassa kuvassa Oona näyttää kyllä paljon lihavammalta kuin kuukautta aiemmin otetussa, mutta eihän se ole mahdollista kun poni on laihdutuskuurilla! :D Mutta ehkä tuon mahan pullistumisen voi selittää karvalla..? Kun Oonalla on jo tosi paksu talvikarva!

 

Keskiviikkona oli tosi ihana aurinkoinen sää ja kerrankin siitä ehti nauttimaan muutenkin kuin koulun ikkunan läpi! Koulu loppui minulla jo kahdeltatoista (tai loppui ja loppui :D), joten ehdittiin Nooran kanssa tallille vielä valoisaan aikaan. Rakennekuvien ottamisen jälkeen satuloitiin poni ja Noora lähti kentälle verryttelemään esteiden hyppäämistä varten. Kasasin kentän toiselle pitkälle sivulle okserin, jonka aloituskorkeudeksi laitoin 30cm.

Oona hyppäsi ihan hyvin, omalla mielenkiintoisella tyylillään Nooran yrittäessä parhaansa mukaan pysyä hypyissä mukana. Oona kuitenkin hyppäsi joka kerta, se ei kieltänyt tai kiertänyt estettä edes Nooran tippumisen jälkeen, kuten se yleensä tekee!

Hups..

Kaikki hyvin!

Oona lentää!

Estetreenin jälkeen kävin satuloimassa itselleni Napin ja lähdettiin molempien hevosten kanssa vielä maastoon. Oonalle tuo kolmen kilometrin lenkki oli aikamoista spurttailua, kun se ravasi tai laukkasi lähes koko matkan Napin ravin perässä. Laukkaaminen tosin loppui siihen, kun Oona lähti Nooralta käsistä eikä tahtonut enää pysähtyä ollenkaan... Poni paahtoi Napista ohi täyttä kiitoa ja pysähtyi vasta kun huusin Nooraa nojaamaan ihan reilusti taakse samalla kun pidättää ohjista. Siihen Oona pysähtyi oikein nätisti, mutta joutui sen jälkeen enää vain ravaamaan :D

Karvajalka :D

Eihän mikään näin suloinen voi olla niin pirullisen viekas? :D