tiistai 31. joulukuuta 2013

Meidän vuosi 2013

Perinteeksi muodostuneella tavalla käydään taas tässä vuoden viimeisessä postauksessa läpi kuluneen vuoden tapahtumat pääpiirteittäin! Näin kului meidän vuotemme 2013:


Tammikuun ensimmäisenä päivänä muutimme uudelle (nykyiselle) tallillemme, jossa Oona sai tarhakaverikseen ihanan Ballett-varsan! Uuden tallin kenttä houkutteli meitä irtojuoksutukseen, agilityyn, ratsastukseen, ohjasajoon ja liinajuoksutukseen, jonka isäksi kävimme ajaen sekä ratsastaen maastossa tutkimassa uusia reittejä. Oona tutustui lämppäriruuna-Töhöön mm. irtohypytyksen merkeissä (Oona tykkää Töhöstä)!



Helmikuussa Oona sai ihan liian vähän huomiota, ja jopa näiden neljän kuvan kaivaminen osoittautui haasteelliseksi.. Käytiin ajamassa aika usein, ja lisäksi ponilla kävi muutamia ratsastajia. Helmikuussa Oonalla kävi myös hieroja, joka löysi ponista aika paljon jumeja.



Ostin Oonalle uuden satulan, kun edellinen osoittautui epäsopivaksi. Maaliskuussa harjoiteltiin ahkerasti temppuja ja treenattiin ajolenkkien merkeissä tuleviin raveihin! Tehtiin myös talven viimeiset hiihtoratsastukset kentällä. Epäilin Oonaa kuun loppuvaiheilla kipeäksi, kun se käyttäytyi oudosti eikä syönyt kunnolla...


 
Oona palasi ennalleen ja sai ruokahalunsa takaisin! Oona rupesi ihan ongelmaksi asti vetämään päätä alas ratsastaessa ja tiputti näin kaikki ratsastajat.. Ajolenkkien väleissä leikittiin kentällä seuraa johtajaa, harjoiteltiin agilityä ja hypättiin itona! Kuun lopussa Oonalla oli vuoden ensimmäinen startti Mikkelissä tuloksin 14/15, aika 3.28,4. Näiden ravien jälkeen Oona joutui tallikavereidensa kanssa karanteeniin ja loput kevään ravit ja näyttelyt piti peruuttaa...



Toukokuussa pidettiin paljon hauskaa: käytiin tutkimassa uusian maastoreittejä sekä taluttaen että ajaen, juoksenneltiin laitumella narun päässä ja päästeltiin täyttä ravia lenkeillä! Kuun lopussa osallistuimme mätsäreihin Virolahdella, joista tuomisina ykköspalkinto ja Diivoin Daami -erikoispalkinto! Käytiin myös rallittamassa satumaisella kukkapellolla!



Kesäkuussa hevosilla alkoi laidunkausi ja koko lauma eli isolla laitumella vuorokauden ympäri preeriaelämää! Olimme tallilla yötä, jolloin kävimme pitkällä yömaastolla ja Oona todisti pysyvänsä hienosti isojen hevosten perässä kiitolaukalla! Noora kävi myös hyppäämässä Oonalla ja yritettiin ottaa kukkaseppelekuvia vähän heikolla menestyksellä..!



Heinäkuussa löydettiin vihdoin uittoranta hevosille, ja kävimmekin siellä muutaman kerran uittamassa Oonaa! Poni nautti vedestä kovasti! Tässä kuussa Oonalla kävi poikkeuksellisen paljon ratsastajia: Nooran lisäksi pari mökkiläistyttöä ja yksi poika, sekä Orvokki, joka kävi treenaamassa Oonaa laukkakisoihin! Osallistuttiin Miehikkälässä mätsäreihin (ykköspalkinto), pukuratsastukseen (ykköspalkinto) sekä laukkakisoihin (voitto!), Oona oli todella hieno!



 
 Elokuussa ravattiin peräti kaksi starttia! Kouvolassa sijoitus 10/16, aika 3.20,4 (laukkamerkinnällä..) ja Lappeessa sijoitus 7/10, aika 3.24,4. Raveja lukuunottamatta Oona otti oikein rennosti elokuussa: se nautti loppukesän auringosta makoilemalla laitumella, kävi rannassa kahlailemassa ja kulki lenkkejä Tauskin käsihevosena. Loppukuusta ponit pääsivat taas pitkästä aikaa juoksemaan inkkari-maalauksissa!
 
 
 
 Syyskuun alussa käytiin Kouvolassa mätsäreissä, joissa Oona sai ykköspalkinnon sekä sijoittui luokan kolmanneksi! Kuun lopussa käytiin toisissakin mätsäreissä Kouvolassa, joista Oona sai vain kakkospalkinnon... Samalla reissulla osallistuimme ponihiiteille, joissa Oona juoksi 3.26,5 jääden sijalle 4/5. Kisojen lomassa kävimme paljon ajamassa sekä vähän ratsastamassa!
 
 

 
 Lokakuun ensimmäisenä päivänä laidunkausi päättyi ja Oona siirtyi tehodieetille. Tallilla oli jännittävä päivä, kun suuri joukko palomiehiä tuli harjoittelemaan pelastustehtäviä hevosten kanssa, Oona oli suosittu harjoitusponi! Käytiin aika usein ajamassa, kunnes Oona alkoi osoittaa kyllästymisen merkkejä ja jätettiin ajaminen hetkeksi kokonaan pois kuun lopussa.

 
 Marraskuun alku meni vielä vaihtoehtoliikunnalla, kunnes käytiin ajamassa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ja Oona oli ihan villi! Jatkettiin tästä ajolenkkeilemällä kerran viikkoon, jonka lisäksi Oonalla kävi jonkun verran ratsastajia ja loppukuusta juoksutettiin poneja irtona laitumella!
 

 
Joulukuussa käytiin ajamassa, pulkka- ja hiihtoratsastettiin villiponilla, irtojuoksutettiin, kohdattiin kamalan pelottava eläinlääkäri vuosittaisella käynnillä ja surettiin poissulaneita lumia. Sekä tietysti juhlittiin joulua koristelemalla talli, pukemalla Oona jouluvarusteisiin ja ostamalla ponille joululahjaksi sadeloimi (kylläpä sattui sopiva lahja loppuvuoden sateisiin keleihin!).
 
Tällainen oli siis meidän vuosi. Tehdäksemme vielä pikaisen vilkaisun vuosi sitten asettamiini tavoitteisiin (ratsastajan kanssa 40cm esterata, laihdutus maha sopivan kokoiseksi, raveissa 3.19,0 tai alle, luottamuksen kehittäminen), niin lyhyesti ja ytimekkäästi voin todeta, että täydellinen epäonnistuminen. Oona ei tällä hetkellä todellakaan selviytyisi 40cm esteradasta (eilinen 10-30cm ratakin tuotti ongelmia), eikä maha ole lähelläkään sopivan kokoista! Raveissakaan emme pääseet ennätykseen, saati sitten parantaneet sitä.. Ja, no, luottamuksen kehitystä on vaikea arvioida, kun en muista yhtään millä tasolla se oli vuosi sitten. Haha, hyvä me! :D
 
Toivotaan että ensi vuonna sijoitukset raveissa olisivat sillä paremmalla puoliskolla ja että Oona pysyisi terveenä, emmekä kohtaisi mitään suuria vastoinkäymisiä. Meillä alkaa nyt viimeinen kokonainen ravikausi yhdessä, sillä sitä seuraava loppuukin jo minun syntymäpäiviini toukokuussa, jolloin poni-ikä tulee täyteen. Mutta ei ajatella sitä nyt, vaan tehdään parhaamme ensi vuonna, ja muistetaan kaikesta huolimatta pitää hauskaa! :)

torstai 26. joulukuuta 2013

Sumuinen tapaninpäivä

Haikeana muistelen vuoden takaista tapaninpäivää, kun pakkanen paukkui lähellä -30 astetta, ponien turpakarvat kasvattivat jääpuikkoja ja harja oli kuurasta valkeana. Mutta nyt rämmitään mudassa, vesisateessa ja noin kolme astetta plussan puolella. No, nyt ainakin Oonan uusi (ja aivan ihana!) lila sadeloimi on päässyt käyttöön, kerroinko jo että se on ihana? :D

Oonakin on ihana ♥

Lähdettiin tänään tapaninpäiväajelulle, yhdessä Oonan, Merikan ja Napin kanssa. Käyttökuntoisten maastojen löytäminen tahtoo nykyään olla vähän turhan hankalaa, kun nuo jäät eivät sitten millään sula tallitieltä! Oona hokillisena ei ole jäästä moksiskaan, kaviot ei lipsu yhtään, mutta kengätön Nappi on tuuskahtaa vähän väliä turvalleen tielle kun pitoa ei ole sitten yhtään! Lähdettiinkin siksi tänään "kukkapellolle" (joka on saanut nimensä keväisestä voikukkaloistostaan) kokeilemaan, josko siellä olisi parempi pohja kuin jäisellä tiellä. Tietystihän siellä oli tosi märkää ja lötsöä, mutta ei kuitenkaan jäätä, joten Merika ratsasti Napilla siellä muutaman kierroksen, kunnes päätettiin jatkaa lenkkiä vielä vähän matkaa tietä pitkin.

Oona ei halunnut poseerata pellolla.. :D

Oonasta tuli kunnon höyrypää kotiinpäin käännyttäessä, eikä pysähdyksistä tahtonut tulla mitään. Oona peruutteli ja nakkeli niskojaan, ja kun seistyään pari sekuntia hiljaa annoin sille luvan lähteä liikkeelle, niin sitten vasta kovaa mentiinkin! Hurja poni :D

Tallille palattiin noin kolmen kilometrin lenkin jälkeen mammuttikarvaponi kevyesti hionneena, mutta keksinpä sitten jatkaa ponin liikutusta vielä irtohypytyksen merkeissä. Ajolenkki kävi hyvästä alkuverryttelystä ja Oona olikin aika reippaana, kun otettiin alkuun vähän seuraa johtajaa ja jatkettiin sitten irtohypytykseen. Tosin hyppyjä nähtiin ehkä peräti kolme, loppuajan Oona höyrysi kiitolaukkaa ympäri kenttää nakellen välillä sekaan komeita pukkisarjoja.



Tulipahan ponille ainakin hiki pintaan ja se sai vähän purettua ylimääräisiä energioitaan. Ehkä ensi kerralla malttaa sitten lenkilläkin kuunnella vähän paremmin ja askellajin saisi pidettyä ihan siinä ravissa..?

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 24. luukku

Ihanaa joulua kaikille!
Tänään sanajahdista saate vielä viimeisen sanan, joka on
HUOLETON!
Toivottavasti saitte kaikista omsta mokistani huolimatta aikaiseksi seuraavanlaisen lauseen:
 
Sydämessä pienen ponin joulumieli on, pysähdy siis sinäkin ja ole huoleton!
 
 
Pullea Musta toivottaa ihanaa (ja herkullista) joulua kaikille! :)

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku

Minne katosi lumi ja valkoinen joulu? Kiitos plussakelit ja vesi-/räntäsade, saadaan edelleen nauttia lumettomasta luonnosta ja jäisistä teistä. Eipä se nyt niin kovasti haittaa, varsinkaan kun ponilla on kunnon hokit alla eikä askel lipsu koko aikaa! Harmi vaan, että kaikki hienot tonttukuvaukset jäi nyt tekemättä, tämänkin luukun piti sisältää vähän jouluisempaa materiaalia, mutta kaikkea ei voi käsikirjoittaa. Tässä siis meidän jouluajelu, vähän vähemmän jouluisessa tunnelmassa!
 
Ensin vähän rakennekuvia ja söpöilyä...
...kunnes siirryttiin lämpimään talliin valjastamaan. Poni valmiina lenkille!
Etenemisvauhti ei ollut kummoinen, kun varottiin liukastumasta jäisellä tiellä.
Välillä pohja oli kuitenkin tarpeeksi hyvä ravaamiseenkin!
Söpö Oona!
Kotiin päin vähän vauhdikkaammin! :D
Oona luulee pääsevänsä kotiin (voi sitä raivon määrää kun käännyttiinkin vielä takaisin päin jatkamaan lenkkiä! :D)
 
Ja tänään sanajahtiin LE! :)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 22. luukku

 
 Tänäisessä luukussa pääsemme seuraamaan Pullean Mustan maha-tilannetta kuluneen vuoden ajalta! On oikeastaan aika kamalaa katsoa näitä alkuvuoden tai viime vuoden lopun kuvia Oonasta, kun se on oikeasti ollut aika laiha verrattuna nykytilanteeseen! Eihän se ole koskaan ollut oikeasti laiha (paitsi heti varsomisen jälkeen!), mutta ihan mukavan solakassa kunnossa näin Oonan mittapuulla. Tai katsokaa itse ja todetkaa!
 
 
 
Ehdottomasti pahin noista oli lokakuu, liekö poni juuri vetänyt henkeä (toiveajattelua..) vai miksi se on noin lihava! Se oli nimenomaan lokakuun alku, jolloin Oona aloitti nykyisen diettinsä, eli tuon kuvan hetkellä poni oli ollut laihdutuskuurilla tarkalleen kuukauden ajan! Jostakin syystä se on kuitenkin tuossa (ja muissakin sen ajan kuvissa) ihan jumppapallon näköinen... Marraskuun kuvaan Oona näyttäisi jo vähän laihtuneen, mutta joulukuulle jo paisunut uudestaan. Ehkä tuo marraskuun "laihuus" johtuu siitä, että Oonaa oli jo juoksutettu aiemmin ennen kuvan ottoa, yleensä en liikuta Oonaa ollenkaan ennen rakennekuvausta..
 
Mutta tällä dietillä jatketaan vielä seuraavaankin vuoteen, aina niin kauan että tuo jättimäisen kokoinen maha saadaan karistettua kelkasta. Samalla kytee toivo siitä, että jospa siinä samalla tippuisi ennätyksestäkin sekunteja pois! Pidetään peukut pystyssä, että ensi vuosi olisi meille hieman ansiokkaampi kilpailujen suhteen: tänä vuonna kun startattiin tasan kolme kertaa raveissa ja voittosummaksi kertyi upeat nolla euroa... Olisihan se joskus ihan kiva pärjätäkin, jotta tietäisi ettei tee tätä aivan turhaan.. :D
 
Sanajahtiin ota 8. kuun kolmas kirjain!