Pois alta kivet ja männynkävyt!

Jees! Oona oli eilen ihan paras ja niin ihana ajaa! Vaikka keli olikin mitä oli (sateinen, harmaa, sumuinen ja kostea), käytiin tekemässä mukava noin 5 km ajolenkki. Teimme kunnon alku- ja loppukäynnit, sekä aina ravipätkien välissä pitkät, rauhalliset välikäynnit. Annoin Oonan mennä omaa vauhtiaan hoputtamatta juuri lainkaan, enkä itse asiassa käyttänyt koko lenkin aikana yhtään raippaa. Suvi muistutti viime lenkillä (taas kerran :D) paremmasta ajotyylistä ilman raippaa. Mulle pitää kyllä sanoa kymmenen kertaa ennen kuin uskon :D

joku vanha kuva, en nyt voi laittaa uusia kun koneen näyttö on rikki
ja joudun käyttämään omaa miniläppäriäni, enkä saa tällä pienennettyä kuvia..

Osa siitä lenkistä menee metsäpolulla ja yleensä annan Oonan juosta puolet siitä metsäpätkästä omaa vauhtiaan oikeastaan ohjaamatta lainkaan, koska Oona tykkää juosta siellä pusikossa. Tällä kertaa annoinkin ponin juosta koko metsän läpi (jotain 800m) ihan täysiä! Oona oli ihan liekeissä ja veti kiitoravia pää pystyssä ja korvat hörössä. Itse asiassa näytti siltä kuin Oona juoksisi metsänpetoja karkuun :D Kärryt pomppivat kivissä ja puunjuurissa, se toi hommaan oikein mukavasti extremeä ;)

Loppumatkasta kunnon käyntien jälkeen vielä pyysin Oonan vaan raviin, niin poni olikin sitä mieltä että nyt mennään kovaa ja sitten mentiin! Minä vaan istuin kärryissä, hymyilin ja mietin miten kuvailisin sitä blogiin. En keksinyt mitään, sillä se oli vaan niin hienoa. Oona oli tosi mukava, kun ei tarvinnut yhtään käskeä koko lenkillä. Olispa aina näin hienoa! :)