Helmikuun rakennekuva ja muita kuulumisia!

26.1.

23.2.

Tänään otettiin taas Oonasta kuukausittainen rakennekuva! Yllä tammikuun ja alla helmikuun kuva. Tämän kertainen kuva on - kuten edellinenkin - aika epäedustava, kun en edes harjannut ponia ennen kuvausta, suoraan tarhasta vaan nappasin kameran eteen! :) Jos nyt aletaan tuota kuvaa analysoida, niin maha on iso, todella iso. Ehkä jopa isompi kuin viime kuussa :o Tosin se voi yhtä hyvin johtua Oonan epäryhdikkäämmästä asennosta! Ja karvaakin ponista löytyy ihan kiitettävästi! Oona on tainnut tosin itsekin huomata sen ja on aloittanut ihan mukavan karvanlähdön.. Irtokarvoja joka paikassa, mutta se onkin tuttu juttu kaikille karvamammuttien omistajille ja hoitajille :D

Paljoa tuota rakennekuvaa enempää Oonasta ei olekaan kuulumisia, sillä jatketaan yhä ajolinjalla uuden satulan löytymiseen asti. Tänään kävin tekemässä vaihteeksi Oonan kanssa ihan kahdestaan noin kuuden kilometrin lenkin, mentiin aika reippaassa tahdissa. Laitoin matkan ajaksi kännykästä soimaan musiikkia ja Oonakin kuunteli sitä käyntipätkillä pää kenossa ja toinen korva taaksepäin sojottaen :D Ainiin, löysin meille huhtikuusta kauden ensimmäisen startin! Mikkelissä olisi 3.15 lähtö, joka on juuri ja juuri niillä rajoilla että kehtaa tällä matelijalla osallistua. Tosin viime lähtökin oli 3.15 ja sieltä saatiin kuitenkin viimeiset rahat!

Satulan myyntikuvakin on jo valmiina,
enää pitäisi vain selvittää jotenkin sen merkki ja koko, ja sitten sen voi laittaa myyntiin! :)

Ja sitten loppukevennykseen! Vaikka tämä ei blogiin varsinaisesti kuulukkaan, sillä tämä tosiaankin on Oonan blogi, vaikka viime aikoina olen muistakin hevosista kirjoittanut. Tänään siis Vimpula, tallille vasta kaksi viikkoa sitten muuttanut shettismummo, pisti rodeoksi. Jenni ratsasti sillä kentällä samalla kun minä menin Töhöllä ja Vimpula oli aika mahdoton! Ehdin juuri sanoa Jennille, että "se kuopii just tolleen, että kohta se käy makaamaan! (vitsillä tietysti sanoin) ... Ai niin, Vimpula taisi olla just sellanen poni, että se käy makaamaan ratsastajan kanssa!" Ja sillä sekunnilla Vimpula kävi maaten ja Jenni joutui hyppäämään alta pois. Eipä mitään, poni ylös maasta, ratsastaja takaisin selkään ja uusi yritys. Mutta Vimpula alkoikin hyppiä ja loikkia ja tehdä mitä ihmeellisempiä pukkihyppyjä pitkin kenttää, kerta toisensa jälkeen! Mutta mitä tässä enempiä selittelemään, antaa kuvien puhua puolestaan! :)

Viimeiset kaksi kuvaa ovat nyt osoituksena siitä, että osasi se Vimpula nätistikin mennä! Laitoin ne, jotta kukaan ei voisi sanoa, että meidän hevoset aina pukittelee ja keulii. Töhön kaatumisestakin pellolla oli tehty ht.nettiin topikki, jossa ht.netin supernerot puusilmät tulivat siihen tulokseen, että meillä kaatui kaksi hevosta sillä peltoreissulla ja että hevosen kaatuminen ei ole missään tilanteessa normaalia. Niinpä tietysti, aina sitä oppii jotain uutta!