Tänään Noora ratsasti Oonalla samalla kun mie ohjasajoin Ruusulla. Molemmat ponit oli tosi upeita! Oona laukkasi ihan super nätisti Nooralla, poni ei ole _koskaan ikinä_ laukannut noin hyvin! Se meni pitkiä pätkiä puhdasta laukkaa ja vieläpä aika hiljaa :) Ruusu taas meni ensimmäistä kertaa noin hyvin ohjasajossa; se ei kertaakaan kääntynyt miuta vastaan (turpa miuta kohti), eikä tehnyt yhtään pukkilaukkapätkää! Onnistuttiin tekemään pysähdyksiä ja voltteja sekä pitkiä pätkiä ravia :) Harmi, että Mia tulee jo huomenna takaisin ja sitten miun pitää luovuttaa Ruusu taas Mian lapsille :)
 |
| Molemmat kuvat ovat videolta --> selittää laadun :) |
Onnistuneen tallireissun jälkeen mentii Merikan kanssa ratsastamaan Sirulla, ja toivoin, että voisin olla poniin yhtä tyytyväinen kuin shettiksiinkin. Mutta mitä vielä. Oli aika pimeää ja Siru säikkyi tavallistakin enemmän ja ravikin oli sellaista töksäyttelyä, kun joka toinen askel oli käyntiä ja joka toinen laukkaa... Ensimmäisessä ylämäessä poni säikähti jotakin ihan olematonta ja teki _erittäin nopean_ 180° käännöksen ja lähti laukkaamaan kotia kohti. Mie jäin pahasti jälkeen jo käännöksessä ja sitten kaikki tuntui jotenkin epätodelliselta. Ihan kuin en itse olisikaan roikkunut siinä ponin kyljellä ohjista puristaen, vaan seurannut koko tilannetta vierestä. Ajattelin vain "älä päästä ohjista irti!" ja pidin kiinni, vaikka tipuin selälleni kovaan maahan ja raahauduin jonkin matkaa ponin perässä ohjissa roikkuen. Sitten Siru pysähtyi ja yhtäkkiä palasin takaisin todellisuuteen, kun seisoin ponin vieressä ohjista pidellen ja huusin Merikalle: "Vähänkö outoa!"
Heti kun pääsin takaisin selkään, Siru päätti vetää pientä rodeo näytöstä nousemalla hieman pystyyn, mutta tekemällä sittenkin pukin. Onneksi en tipu pukeista yhtä helposti kuin yllättävistä suunnanmuutoksista ja sen jälkeen jatkettiin matkaa lähes tavallisesti, vaikka Siru kyttäilikin ihan kaikkea ja säikkyi muun muassa omista suojistaan tulevaa ääntä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti