Montéa mökkitiellä

Keksin tänään, että laitan Nooran menemään Oonalla montéa :) Ei kuitenkaan kilpailemaan, Noora on siihen liian nuori ja Oona liian pieni, vaan ihan kotioloissa puksuttelemiseen. En tiedä juurikaan mitään montésta, mutta ainakin laitoin Nooralle oikein lyhyet jalustimet ja käskin ravaamaan niin kovaa kuin ponista lähtee. No ei siitä mitään lähtenyt, köpöttelyravia vaan :P

Miulta puuttuu nykyään lähes kokonaan treeni-into, ei hirveästi huvita lähteä ajelemaan Oonalla samaa tietä edestakasin uudelleen ja uudelleen, kun nenäkin jäätyy siinä päätä huimaavassa vauhdissa (about 2m/h). Yksin on aika tylsä treenata, Oonaakaan ei tunnu kauheasti huvittavan juosta yksinään. Tai eihän sitä ikinä huvita. Lisäksi olen hirveän lepsu. Kun Oona pysähtyy kesken lenkin ja kääntyy katsomaan miuta siellä kärryillä sen surusilmillä, niin voiko siinä muuta kuin luvata, että kohta lopetetaan? Treeni-intoa voisi kohottaa, jos tietäisi että tuolle ponille olisi joskus lähtöjäkin. Viimeksi sopiva lähtö oli elokuussa, ehkä Oona pääsee kerran vuoteen radalle.

Oonan surusilmät. Ne ovat kyllä paljon vaikuttavammat livenä!