Uittorantaa mä metsästän

Ollaan jo pitkän aikaa haaveiltu uittorannasta tallin lähellä, sillä kesäkuumalla hikisen ratsastuksen tai ajolenkin jälkeen ei todellakaan haittaisi käydä vähän pulahtamassa järvessä! Siispä olemme viime aikoina (enemmän tai vähemmän) aktiivisesti kolunneet puskia rantojen perässä. Luulisihan täältä joku uittoranta löytyvän, kun kerran Rantakylässä ollaan! Kun ei meinattu löytää mitään paikkaa, joka täyttäisi ehdottomat kriteerimme (ranta ei saa olla minkään mökin pihassa, sillä emmehän me todellakaan mene toisten pihoille uittamaan, ja toisekseen rannan pohjan pitää olla hyvä, eli ei kiviä eikä mutaa), Merika kartoitti muutama päivä sitten Loben kanssa vielä pari paikkaa, jotka vaikuttivat aika lupaavilta. Siispä suunnistimme eilen Oonan kanssa kärryillä katsomaan paria rantaa ja Merika kävi itse kahlaamassa vedessä, jotta saimme varmistettua pohjan olevan hyvä. Ja sieltähän se meidän ranta löytyi! Se on todella mukavassa paikassa, sillä lähellä ei ole yhtäkään mökkiä, joten emme häiritse ketään käymällä siellä ja lisäksi sen pohja on oikein hyvä, eikä upota paljoa! Ainut vaan, että siinä on vähän jotain heinää rantavedessä, mutta Oonan ruokahalun tuntien sitä heinää ei siellä kauaa ole :)

Tänään suuntasimmekin sitten rannalle hevosten kanssa kahlaus-tarkoituksessa. Merika ratsasti Lobella ja minä talutin Oonaa. Oona oli aluksi vähän vastahakoinen tulemaan veteen, mutta koska se on niin kiltti poni, se tuli sinne kun vaan käskin. Kun Oona oli saanut kaviot veteen, ei hommassa enää ollutkaan mitään kamalaa, vaan sitten poni kahlaili järvessä todella mielellään ja aloitti vesikasvien harvennuksen samantien! Lobe oli enemmän vastahakoinen, mutta tuli kuitenkin kiltisti veteen, kun sidoin Oonan hetkeksi rannalle puuhun ja talutin Lopsukan järveen. Sen jälkeen se uskalsi tulla koko ajan vähän syvemmälle, kunnes ei enää voinut syvemmälle mennä, ettei satula kastu. Molemmat ponit olivat loppujen lopuksi aivan innoissaan viilentävästä vedestä ja polskuttelivat siellä minkä ehtivät! Ei kuitenkaan tänään käyty ihan uimassa asti, sillä mielestäni varsinkin Lobelle on tärkeää edetä vähän kerrallaan, mutta Oonalle tämä on jo niin tuttua puuhaa, että se ainakin pääsee ensi kerralla uimaan! Ja ehkä samalla sitten minäkin, nimimerkillä ei-vieläkään-talviturkkiaan-heittänyt-vilukissa ;)