Tappajasaukon hyökkäys

Oltiin tuossa keskiviikkona Oonan kanssa reippaita ja lähdettiin pilkkopimeässä otsalampun valossa ajolenkille. Sisuunnuin niin kovasti edellisestä valituspostauksestani, että halusin ajaa Oonan ihan kunnolla. Mentiin viiden kilometrin metsälenkki, josta ravattiin varmaan vähän päälle neljä kilsaa. Tällä kertaa ihan oikeasti pakotin Oonan hölkkäämään kaikki vähänkin loivemmat ylämäet ja alamäet, yleensä lasken sen liian helpolla ja annan kävellä.

Mutta se syy, miksi ylipäätään kirjoitan tästä lenkistä, on otsikossakin esiintynyt tappajasaukko. Oltiin siinä ihan rauhakseen kävelemässä yhtä alamäkeä alas, kun tien viereiseltä pellolta alkoi lähestyä jokin musta möykky. Katsoin, että sieltä tulee hiiri, mutta kun se tuli lähemmäs ja kasvoi kasvamistaan, ajattelin sen olevan rotta, todella iso rotta. Lopulta se möykky ryömi tielle meidän eteemme ja pysähtyi tuijottamaan meitä. Se oli saukko. Yleensä metsäneläimet juoksevat ponivaljakkoa karkuun, mutta tämä tappajasaukko lähtikin ryömimään kohti. Tässä kohtaa kuulin mielessäni alla olevan musiikin:

Kun saukko oli ryöminyt noin puolen metrin päähän meistä, Oona veti pään alas ja oli ihan että "tule tänne, söpö saukko, ollaan kavereita!", kun minä taas sydän paniikista hakaten nykäisin Oonan pään ylös ja aloin varovasti ohjata Oonaa kamalan saukon ohi. Kun olimme päässeet niinkin pitkälle, että kärryt olivat juuri saukon kohdalla, se päätti tulla taas tekemään tuttavuutta (hyökätä kimppuun) ja minä kaivoin jo raipan valmiiksi, jos se päättää hypätä päälle. Tässä vaiheessa kuulin taas tämän musiikin:

Saukko lähestyi kärryjä pahaenteisesti ryömien ja katsoi minua ihan selvästi murhanhimoisella katseella. Tilanne sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun saukko (kaikkien onneksi) tajusi pikaisesti poistua paikalta. Se kipitti koomisesti ylämäkeä ylös, kunnes katosi yön pimeyteen.

Kuinka Oona näki saukon

Kuinka minä näin saukon

Ja ei, en millään tavalla ylireagoinut tilanteeseen.